sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

KOTONA!!!



Riimukylän parhautta on kotiintulot. Auto kun pörähtää kotipihaan, kurkistelee jokapuolelta kauan kaivattuja naapureita, sukulaissieluja, ystäviä, rakkaita, kaikki samassa paketissa. Alkaa välitön uutisten ja kuulumisten vaihto. Tulee ajauduttua naapurin uutta pöytää katsomaan, ennenkö tavarat on saatu autosta sisätiloihin. Nauretaan halataan päivitellään ihmetellään ihastellaan...



IHANAA!!!!

Öttiäisten oma puoli

Kesässä miltei parasta on ovet, joita ei pidetä kiinni. Saa tulla ja mennä miten haluaa niin pienet jalat, tassut, kuin isommatkin jalat. Mittarimato-tyylin liikkuja ei aivan niin vapaasti pääse avointa takaovea hyödyntämään, mutta houkutteleva tuo oviaukko kyllä on!

Harmillista on se, että siivekkäiden ja pienten, luonnonvaraisten eläjien mielestä tuo oviaukko on myös vapaata kulkua varten. Tähän emme kuitenkaan meinaa taipua, vaan vanha Ikean vuodekatos pääsi oviaukkoa kaunistamaan. Vuodekatoksessa oli valmiiksi myös solmimisnauhat alhaalla, joihin solmin tyttären pieneksi käyneistä sukkiksista tehdyt hernepussit painoiksi tuulen varalle. Käyttäjätestimme on osoittanut, että toimii! Koirat ja lapset osaa kulkea verhon läpi, hernepussit eivät satu vaan estävät verhon avautumisen tuulen voimasta. Verho on keskeltä mahdollisuus myös avata, jolloin esim. ruokien kuskaaminen sisältä takapihalle on huomattavasti miellyttävämpää.



torstai 19. heinäkuuta 2012

Tärkeä korjaus.... historialliseen virheeseen...


Isä huomasi Kolikkoinmäki-päivityksen kuvassa Mokan.

Onneksi MOKA ON LAHJA! -->
Tämä maanmainio motto löytyy näiden sivujen tekijöiden aarrearkusta: Innovanhapelto

Olenhan minä tämän tarinan kuullut lukemattomia kertoja, mutta täällä bloggailun ihmeellisessä maailmassa se meni jotenkin multa ohi... 
Tässä siis tärkeä korjaus:

Tässä kuvassa Ukki, isäni, ei siis pyöräile Eemeli-papan polkupyörällä
 vaan Helmi-mummon "lehmällä".
Aikoinaan kun perintöä jaettiin, oli tapana, että vanhin poika peri tyyliin kaiken.
Siinä perinnönjaossa Helmi sai itselleen yhden lehmän,
minkä vaihtoi tähän polkupyörään.
...  ja tämä tarina on tosi!!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kolikkoinmäki kuin Melukylä...

Tehtaan kasarmin onnellinen laspuus kuullostaa sadunhohtoiselta kun isäni sitä muistelee... ja isä muistelee sitä mielellään... Ihan kuin ennen olisi tapahtunut paljon enemmän ja todellisempaa kuin nyt televisioiden ja tietokoneiden ja kaikenlaisen tekniikan viedessä aikaamme. JOten kone kiinni ja lasten kanssa tähän hetkeen mars... kurkatkaa kuvat ja rientäkää tekin seikkailemaan vaikka lähimetsään!





Isä Eemeli-Papan pyörällä





Juhannuskoivut portaiden pielessä

Tässä kuvassa on isäni pienenä poikana äitinsä Helmin Isänsä Emilin ja mummonsa Outin kanssa... kolmea muuta en tunnista.

Kirjavat kuivumassa


Isä ja hänen paras kaverinsa



Tangelstiina

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Jokamiehenoikeudet ja -vääryydet

Itsekkin koen jotenkin käsittämätöntä onnea omien kylvösten onnistuneista makuelämyksistä. On kerrassaan hymyilyttävää hakea omaa salaattia aamupalaleivän päälle, öisestä sateesta märkä nurmikko samalla mukavasti kastelee varpaat. Hetken jos toisenkin voi vain katsella kasvihuoneen raakileita, pieniä onnistumisen hetkiä itselle haasteellisella viherpeukaloinnin saralla.

Kasvimaalla kykkiminen on muodikasta ja hohdokasta ja in, ja hyvä niin. Hyrisen tyytyväisyydestä, kun moni haluaa todellista lähiruokaa. Ja vaikka muovipusseihin pakattu multa onkin mielestäni jokseenkin ärsyttävää, niin itsekkin sitä haalaan kaupasta. Lähitallilta kottikärryillä haettu lanta sen sijaan sai myös sisäisen viherpiipertäjäni onnelliseksi, ei mennyt polttoainetta (ainoastaan niitä jäätelöistä hankittuja kaloreita) ja virtaakin vain sen puhelinsoiton verran, kun hintaa tälle kasvunedistäjälle tiedustin (hinta oli 100% halvempi, kuin kaupan purkitetulla hevonsonnalla).



Mutta sitten tämä uusi muotivillitys, jota lehdet kilvan hehkuttavat. Sissiviljelmä. Ei hymyilytä sitten yhtään. Meillä on Suomessa jokamiehenoikeudet, joiden ansiosta saamme kaikki nauttia luonnosta aika lailla kaikilla aisteilla. Mutta kun esim. uusin deko.-lehti (7/12) jakaa sissiviljelijälle vinkkejä kuten: "Mieti, miten sissiviljelmän kastelu ja lannoitus onnistuvat. Löytyykö naapurustosta vesihanaa tai kaivoa, vai pystytkö hyödyntämään sadevettä?", niin onko millään enää mitään rajaa?

Ensin kehoitetaan viljelemään toisen mailla ilman lupaa, mutta että kysymättä vesilaskun maksajalta vettäkin joutaa lasketella omille kasvatuksilleen tuosta noin vaan. Ehkä saamme kohta jostain lukea, että hyvää lannoitettua multaa löytyy esim. useiden rautakauppojen tai puutarhamyymälöiden ulkopuolelta, että sieltä on hyvä hakea. Siemenet on valitettavasti sijoitettu usein kauppojen sisälle, mutta hei, kyllähän sissi pienistä haasteista selviää ilman lupia tai rahaa!

No, siinä sissiviljelmillä kulkiessa on hyvä samalla katsastaa nätti joulukuusi jo valmiiksi, niin ei tartte sitten hangessa tarpoa sitä etsimässä. Maanomistajan lupa on jo ihan last seasonia.

Taidan olla ihan fossiili ja anti-anarkisti ja ties mitä, mutta oikeasti toisen omaa on mielestäni syytä kunnioittaa.

Arvaa Arvaa...




Arvaa ihmeessä kommenttikenttään, jotta mitä näistä aikanaan tulee.... Lähimmäksi arvannut saa palkinnoksi virtuaalihalauksen!

Tangelstiina

Ukkimummilan satupiha






Avaa ovi ja astu ulos... ukkimummilan tapauksessa täytyy avata kolme ovea, jotta ulos asti pääsee... Ensin täytyy valita oikea ovi ja oikea avain kuten tarinassa Liisa ihmemaassa... avaatko pienenpienen vai, kaksiovisen, painavan, vai salaperäisen oven. Tuumaillessa on hyvä ottaa oppia tästä ukkimummilan seinällä olevasta tärkeästä ohjenuorasta!


Oikean oven löydettyäsi voitkin sitten istahtaa teelle hullun hatuntekijän kanssa ja ihastella  vanhoja tavaroita...


Sitten voitkin loikata puurekan kyytiin ja lähteä satumaiselle ajelulle...


Tai istuskella katsomassa ohikulkevia ihmisiä... ukkimummilan ohi kulkeva tie suuntaa kulkunsa Suolahden satamaan, missä on leikkikenttä, pieni uimaranta, venelaiturit, Majakka ravintola ja Wanha asema ... kerrassaa ihana kesämiljöö.

Leikkimökki Ukin tekemien kaaripihlajien ja kaarivaahteroiden takaa kutsuu leikkimään... vai eikai kyseessä ole Hannun ja Kertun piparkakkumaja...


Ukkimummilan kuukettila kaikessa komeudessaan <3 vai muumien uimahuone hassuun paikkaa heilahtaneena...

Astu kääpiöiden kyytiin... liekö ovat louhoksille menossa töihin Lumikin jäädessä ruokaa laittamaan!


Oravakoulussa oppii lukemaan

Lepää sammakoiden kanssa kukkavarjojen alla ja anna poutpilvien lipua ohi!


Onkohan tämän kaivon pohjalla Rouva Hollemmuorin ihmeellinen satumaa... siellä kun ravistelee untuvapeitteitä sataa ukkimummilan pihalle puhdasta lunta. Hollemuorin kuten Upankin kotona ahkeruus palkitaan!

Ketunleipäkeittoa välipalaksi ulkosaunan nurkilla...

Ukkimummilan pihalta neliapiloita onnea tuomaan!
Upan kirjavat kukkaset... Vai Hemulin keräilyt??

Ihana Ukkimummila!

Taas polskitaan

Tällä kertaa ei kastuneet tassut, vaan kaviot. Tättähäärät pääsivät maastoon ilman satulaa ja ope antoi luvan tulla tallille ilman pitkiä housuja ja kumppareita, miten jännää! Jännää oli myös vedessä ratsastaminen, hyvin pienet ratsastajat keskittyivätkin.

Maailmanympärysmatka <3